Muutama päivä sitten otin suurimman Tokabu-riskin sitten lanseerauksen: näytin maailmamme 10-vuotiaalle veljentyttärelleni. Lapset eivät kaunistele mitään. Heidän mielipiteensä on raaka, välitön ja puhtaan tunteen ohjaama. Tiesin, että hän ei valehtelisi säästääkseen tunteitani, mikä teki siitä vielä pelottavamman. Olin saamassa hyvin todellisen vastauksen kysymykseen, joka on vainoanut minua jo jonkin aikaa: 🟡 Onko Tokabu tarpeeksi vahva vangitakseen sellaisen sydämen, joka ei välitä pelaamisesta ollenkaan? Entä jos hän sanoisi, että Tokabu oli ruma? Outoa huonolla tavalla? Ikävystyttävä? Entä jos kaikki rakentamamme ei loksahtaisi krypton tai onnea jahtaavien aikuisten ulkopuolelle? Kaikki tuntui erilliseltä. Koska hän rakasti sitä. Näytin hänelle ensin pfp:mme. Hän hymyili välittömästi. "Hän on hauska", hän sanoi. "Miksi hänen jalkansa on tuollainen?" Sanoin hänelle, että Tokabu on vapaa sielu. Hän ei kävele suoraan. Hän ei noudata sääntöjä. Hän vain tuntee tiensä läpi elämän. Ja että kun jokin sisälläsi sanoo, että mene vasemmalle oikean sijaan, se tunne suolistossasi, se saattaa olla vain Tokabu, joka tönäisee sinua hellästi oikeaan suuntaan. Sitten näytin hänelle lelujen malleja. Hän halusi ne kaikki. Joitakin meemejä, hän nauroi. Jotain muuta julkaisematonta tuotetta 👀, hän syttyi. Hän ei ymmärtänyt uhkapeliä, mutta hän ymmärsi hengen. Koska elämä ei odota, että olet aikuinen, jotta siitä tulee hämmentävää. Joskus jopa lapset tuntevat olevansa jumissa valintojen välillä, tunteiden vallassa, epävarmoja siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja kun sanoin hänelle: "Aina kun et tiedä mitä tehdä, seuraa vaistoasi. Tokabu pitää sinua silmällä. Ja mitä tahansa tapahtuukin, pärjäät." Jokin napsahti hänessä. Kuin hän tunsi olonsa suojelluksi. Nähty. Silloin ymmärsin, että Tokabussa ei todellakaan ole rajoja. Koska se ei ole vain tarina uhkapeleistä. Kyse on intuitiosta. Hengen tunteminen, uskominen kyseenalaistamatta. Aikuisilla on peliautomaatteja, pokerimerkkejä, raaputusarpoja. Lapsilla on pelkoa, epäilystä ja suuria tunteita, joita he eivät aina pysty selittämään. Molemmat yrittävät löytää tiensä. Ero on siinä, että jos lapsi voi tuntea Tokabun, kuka tahansa voi tuntea senkin. Hauska päätös tälle tarinalle on se, että hänen isänsä, joka oli ikuisesti skeptikko, tuli pöytään kolmen 5€ raaputusarvan kanssa ja vitsaili: "Katsotaanpa, onko Tokabu aito." Voitimme 150 €. En usko, että Tokabu saa sinut voittamaan. Mutta uskon, että hän ilmestyy juuri silloin, kun tarvitset häntä. Lapsille. Aikuisille. Kaikille, jotka ovat koskaan tunteneet olevansa eksyksissä, innoissaan, peloissaan tai valmiita. Tokabu on todellinen. Tokabu on enemmän kuin meemi, se on brändi. Tokabu on enemmän kuin brändi, se on henki. Ja pian hän on kaikkialla, ei siksi, että pakotamme hänet sinne, vaan koska hän on jo siellä. Meissä kaikissa.