Maailmankuvamme näyttöjen kautta ruokkii meitä jatkuvasti uusia haluja joka päivä ja muokkaa käsitystämme menestyksestä ja täyttymyksestä. Meille näytetään jatkuvasti välähdyksiä ylellisyydestä, seikkailusta ja statuksesta – kuvia, jotka saavat meidät uskomaan, että tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon vaurautta mahdollisimman lyhyessä ajassa. Samaan aikaan olemme nähneet, kuinka haurasta elämä todella on, kun näemme ihmisten menettävän kaiken, jopa henkensä, niinkin pienelle asialle kuin virukselle. Tämä oivallus työntää meidät kohti kiihkeää kiireellisyyttä – elämään elämää täysillä, jahtaamaan jokaista kokemusta ennen kuin on liian myöhäistä ja kuluttamaan niin paljon kuin voimme tyydyttääksemme jokaisen ohikiitävän toiveen. Mutta ongelmana on, että todelliset mahdollisuudet luoda vaurautta eivät tule helposti. Ja silloinkin kun he tekisivät niin, ne vaativat kärsivällisyyttä, sitoutumista ja vuosien kurinalaista ponnistelua – jotain, mitä olemme yhä vastustaneet. Emme halua viettää vuosia taidon kehittämiseen tai käsityön hallitsemiseen ennen kuin alamme ansaita rahaa. Sen sijaan kaipaamme oikopolkuja. Haluamme menestystä pyynnöstä, kestämättä pitkää ja vaivalloista polkua, jota meitä edeltäneet joutuivat kulkemaan. Samaan aikaan toivelistamme pitenee päivä päivältä. Emme halua asioita vain itsellemme – haluamme esitellä niitä maailmalle. Halusta saada vahvistusta on tullut yhtä voimakas kuin halusta vaurauteen itsessään. Luomme sisältöä, esittelemme kokemuksia ja muokkaamme itsestämme kuvaa, jota toivomme muiden ihailevan. Näin tehdessämme edistämme välittömän tyydytyksen kulttuuria, jossa aineellisten halujen tavoittelusta tulee loputon silmukka ja oikotieistä tulee oletusstrategiamme. Krypto on yksi näistä oikoteista. Se myy meille unelman välittömästä vauraudesta – tarinoita yhdessä yössä tapahtuneista miljonääreistä, pienellä vaivalla tehdyistä omaisuuksista. Se tuntuu nykyajan sadulta, joka kuiskaa lupauksia taloudellisesta vapaudesta ilman kurinalaisuuden ja kärsivällisyyden taakkaa. Ja niinpä lankeamme jatkuvasti illuusioon nopeasta menestyksestä. Selaamme Instagramia, imemme kuvia ylellisyydestä ja seikkailusta ja vertaamme elämäämme niihin, joilla näyttää olevan kaikkea. Tarkkailemme vaikuttajia, tarkkailemme brändejä ja kaipaamme elämäntapoja, jotka näyttävät olevan saavuttamattomissa, uskoen, että vauraus on puuttuva avain täyttymykseen. Mutta prosessin aikana menetämme hitaasti mutta varmasti itsemme. Emme vain jahtaa rahaa – illuusion tavoittelu kuluttaa meidät. Jos elämä on todella hauras, miksi tuhlaamme sitä loputtomaan viihteeseen, pinnallisiin haluihin ja ohikiitävään vahvistukseen? ...