"Yli kolme vuosisataa sitten esi-isämme Virginiassa ja Massachusettsissa, kaukana kotoa yksinäisessä erämaassa, varasivat kiitospäivän ajan. Määrättynä päivänä he kiittivät kunnioittavasti turvallisuudestaan, lastensa terveydestä, peltojen hedelmällisyydestä, rakkaudesta, joka sitoi heidät yhteen, ja uskosta, joka yhdisti heidät Jumalaansa. Samoin kun siirtokunnat saavuttivat itsenäisyytensä, ensimmäinen presidenttimme ensimmäisen hallintovuotensa aikana julisti 26. marraskuuta 1789 "julkisen kiitoksen ja rukouksen päiväksi, jota tulee viettää kiitollisin sydämin tunnustamalla Kaikkivaltiaan Jumalan monet merkittävät suosionosoitukset" ja kehotti uuden tasavallan kansaa "anomaan Häntä antamaan anteeksi kansalliset ja muut rikkomuksemme..." edistää todellisen uskonnon ja hyveen tuntemusta ja harjoittamista . . . ja yleisesti antaakseen kaikille ihmisille sellaisen maallisen vaurauden, jonka Hän yksin tietää parhaaksi." Samoin Amerikan traagisen sisällissodan keskellä presidentti Lincoln julisti marraskuun 1863 viimeisen torstain päiväksi uudistaa kiitollisuutemme Amerikan "hedelmällisistä pelloista", "kansallisesta voimastamme ja elinvoimastamme" sekä kaikista "ainutlaatuisista pelastuksistamme ja siunauksistamme." Paljon aikaa on kulunut siitä, kun ensimmäiset siirtolaiset saapuivat tuntemattoman mantereen kivisille rannoille ja pimeille metsille, paljon aikaa siitä, kun presidentti Washington johdatti nuoret kansakunnan kokemukseen, paljon aikaa siitä, kun presidentti Lincoln näki Amerikan kansakunnan veljessodan koettelemuksen läpi – ja näinä vuosina väestömme, yltävyytemme ja voimamme ovat kaikki kasvaneet vauhdilla. Tänään olemme lähes kahdensadan miljoonan ihmisen kansakunta, joka ulottuu rannikolta rannikolle, Tyynellemerelle ja pohjoiseen kohti arktista aluetta, kansakunta, joka nauttii alati laajenevan maatalouden ja teollisuuden hedelmistä ja saavuttaa elintasoa, jota ei ole aiemmin nähty. Annamme nöyrästi kiitoksemme tästä. Kuitenkin, kun voimamme on kasvanut, myös vaaramme on kasvanut. Tänään kiitämme ennen kaikkea kunnian ja uskon ihanteista, joita perimme esi-isiltämme – tarkoituksen kunniallisuudesta, päättäväisyydestä ja tahdonvoimasta, rohkeudesta ja nöyryydestä, joita heillä oli ja joita meidän on joka päivä pyrittävä jäljittelemään. Kun ilmaisemme kiitollisuutemme, emme saa koskaan unohtaa, että korkein arvostus ei ole sanoja lausua vaan elää niiden mukaan. Julistekaamme siis kiitollisuutemme Providencylle monista siunauksista – olkaamme nöyrästi kiitollisia perityistä ihanteista – ja päättäkäämme jakaa nuo siunaukset ja ihanteet lähimmäisillemme ympäri maailmaa. Nyt siispä minä, John F. Kennedy, Yhdysvaltain presidentti, kongressin yhteisen päätöslauselman kanssa, joka hyväksyttiin 26. joulukuuta 1941, ja joka nimittää marraskuun neljännen torstain kiitospäiväksi, julistan torstain 28. marraskuuta 1963 kansalliseksi kiitospäiväksi. Sinä päivänä kokoontukaamme jumalanpalveluksille omistettuihin pyhäkköihin ja perheen hellyyden siunaamiin koteihin ilmaisemaan kiitollisuutemme Jumalan loistavista lahjoista; ja rukoilkaamme vilpittömästi ja nöyrästi, että Hän jatkaa ohjaamista ja tukemista suurissa keskeneräisissä tehtävissä, kuten rauhan, oikeudenmukaisuuden ja ymmärryksen saavuttamisessa kaikkien ihmisten ja kansojen kesken sekä kurjuuden ja kärsimyksen lopettamisessa missä tahansa niitä on."