21-vuotiaana, kun kaikki yliopistossani jahtasivat 3.5 LPA-harjoittelua, päätin opettaa opiskelijoille eettistä hakkerointia. 22-vuotiaana lopetin eettisen hakkeroinnin Se oli toinen suuri riski. Olin aikaisin tilassa, ihmiset tunnistivat minut, mutta kävelin pois. Sisäiset ristiriidat olivat kasvaneet henkilökohtaisista ja ammatillisista tapahtumista, enkä voinut jatkaa. 24-vuotiaana jätin kasvavan kehitystoimiston. Toinen riski. Mutta olin täynnä tuoteideoita, ja halusin sukeltaa startup-kulttuuriin. Halusin kerätä varoja, halusin PR:ni kaikkialle. Kunnianhimo sai minut rakentamaan tuotteita. 26-vuotiaana lopetin saman startupin, jonka suhteen olin aikoinaan kunnianhimoinen. Siitä oli tullut uppoava laiva, joka oli riippuvainen muista. Minun piti aloittaa uudelleen nollasta. Valitsin lohkoketjun, aloin kirjoittaa blogeja, otin vastaan ensimmäisen työpaikkani, ja se kannatti hyvin. 29-vuotiaana kierrätin sukupolvien varallisuuden kryptossa. Tulin riippuvaiseksi futuurikaupasta. Menetin luovuuteni. Minusta tuntui, että olin menettämässä elämässäni. Joten lopetin krypton tutkiakseni elokuvantekoa. Se toi luovuuteni takaisin. Se tuki särkynyttä sieluani. Se sai minut taas flow'ksi. Se paransi minua henkisesti. 30-vuotiaana, kun menetin jälleen kaiken, vanhat haavat nousivat uudelleen pintaan. En voinut jatkaa elokuvantekoa. Krypto oli ainoa jäljellä oleva vaihtoehto päästä takaisin jaloilleni. Uskoin itseeni ja löysin tieni. 33-vuotiaana, kun rakensin uudelleen kaiken, mitä olin menettänyt kryptossa, maineessa ja rahassa, tunsin itseni tyhjäksi. Minusta tuntui kuin mitään. Tuo tyhjyys sai minut tutkimaan itseäni. Oli aika päättää pitkä tutkimusmatkani. Oli aika vihdoin löytää merkitys. Oli aika selvittää, mitä todella haluan elämältäni. Se ei tullut helposti. Minun piti ottaa toinen riski. Kryptourani jättäminen taakseni oli tämä riski tuntemattomalle kirjoittamisen, henkisyyden, elokuvanteon ja sosiaalipalvelun polulle. Polku, joka tuo minulle iloa ja rauhaa. Polku, joka saa minut tuntemaan olevani yhteydessä sieluuni. Polku, joka saa minut tuntemaan itseni ei-keneksi. Polku, joka tuntuu syvälliseltä. Polku vetää puoleensa vastoinkäymisiä matkan varrella, mutta olen syntynyt valmiina palaamaan takaisin nollaan ja palaamaan takaisin, jos se on osa Jumalan suunnitelmaa.